Sotaretki piktejä vastaan onnistui, mutta Vortigern ei palauttanutkaan sakseja takaisin mantereelle, vaan käänsi huomionsa nyt niitä vastaan jotka olivat vastustaneet hänen valintaansa ylikuninkaaksi. Samaan aikaan Vortigern hylkäsi paikallista syntyperää olevan vaimonsa ja nai kauniin saksiprinsessa Rowenan. Morsiusmaksuksi Vortigern antoi sakseille maita Britannian rannikolta, ja myötäjäisiksi saksit lähettivät laivalasteittain lisää sotureita, johdossaan pelätyt veljeskuninkaat Hengist ja Horsa.

Saksit ryhtyivät pian ryöstelemään ja orjuuttamaan paikallista väestöä. Vortigern yritti hillitä saksien ryöstelyvimmaa, mutta turhaan. Saksit olivat karanneet hänen otteestaan, ja tottelivat enää vain omia kuninkaitaan. Britit nousivat kapinaan, ja sota raivosi pitkin maata, autioittaen kaupunkeja rannikolta rannikolle.

Vuonna 463 Vortigern ja Hengist järjestivät suuret rauhanneuvottelut. Sekä brittien että saksien ylimykset ja parhaat soturit kokoontuvat Stonehengeen, ja istuvat samojen pöytien ääreen ilman aseita, saksit ja britit vieretysten, ja ryhtyivät sovittelemaan erimielisyyksiään. Osallistujien alettua nauttimaan pöytien antimista Hengest antoi sovitun merkin, ja kaikki saksit ottivat esiin saappaisiinsa piilotetut veitset, ja surmasivat vieressään istuvan britin. Koko Britannian ylimystö ja soturien parhaimmisto surmattiin hetkessä. Vain Vortigern säästettiin, ja hänestä saksit ottivat suuret lunnaat.

Voitonhuumaiset saksit kutsuivat mantereelta paikalle lisää veljiään. Yksikään kylä ei ollut turvassa barbaarien hyökkäyksiltä.

Nöyryytetty Vortigern pakeni vuorille jäljellä olevien kannattajiensa kanssa.