Tehtävä Tintagelissa

Prinssi Madoc oli lähdössä Cornwalliin neuvottelemaan herttua Gorloisin kanssa, ja Sir Pedrog (Sami) tarjoutui lähtemään tämän avuksi. Sir Pedrog sai suostuteltua mukaansa myös Sir Rhunin (Jukka) ja Sir Belliaksen (Osmo), ja Sir Pedrog otti mukaan vaimonsa Leidi Gwenin, kolme ritariaan ja joukon jalkamiehiä.

Seurueen matkaa hidastivat Summerlandin kylmäkiskoiset rajavartijat ja matkan tarkoitusta tiukasti tivaava jagentinlaisritari Sir Druisten Haukkamestari, mutta pienistä hankaluuksista huolimatta neuvottelukunta pääsi lopulta määränpäähänsä, Tintagelin vaikeapääsyiseen linnaan Cornwallin kallioisella merenrannalla.

Neuvottelut

Herttua Gorlois ja herttuatar Ygraine ottivat prinssin seurueen vastaan juhla-aterian kera. Ruoka maistui ja eksoottiset viinit virtasivat, ja itse neuvottelut alkoivat kohteliaasti tunnustellen. Prinssi toi esiin kuningas Utheria painavan ongelman ja neuvottelujen varsinaisen syyn: herttua oli liian monta kertaa jättänyt saapumatta taisteluun kuninkaan käskiessä, ja vaikka herttuan syyt olivat joka kerta olleet painavia, ei kuningas enää voinut jättää asiaa sikseen. Lordien keskustellessa Sir Rhun jäi ihailemaan herttuatar Ygrainen kauneutta, mutta Sir Pedrog säpsähti huomatessaan takanaan nuoren tytön, joka tuijotti häntä hievahtamatta. Tyttö oli Morgan, nuorin herttuan tyttäristä, ja sama tyttö jonka Sir Pedrog oli nähnyt edellisvuonna saamassaan näyssä. Sir Pedrog tiesi että Järven emäntä halusi tytön tehdäkseen tästä oppilaansa, ja Merlin halusi tytön käydäkseen hänellä kauppaa Järven emännän kanssa taikamiekka Raudanhalkojasta – ja Nineve tahtoi tytön huostaansa estääkseen Merlinia pääsemästä käsiksi kyseiseen miekkaan.

Neuvottelujen toisena päivänä prinssi Madoc esitti ehdotuksensa: hän tarjosi Morganalle paikkaa kuningas Utherin hovissa. Tämä oli kohtelias ilmaisu sille, että hän tahtoi tytön panttivangiksi herttuan kuuliaisuuden varmistamiseksi.

Myöhään illalla herttuatar Ygraine lähestyi Leidi Gweniä (Jukka), ja he keskustelivat tilanteesta pitkään kahden kesken. Heistä kumpikaan ei pitänyt Utherista, ja Gwen sanoi ettei itse antaisi vapaaehtoisesti omaa tytärtään Utherin huostaan. Ygraine kiitti Gwenia suorista sanoistaan.

Aikaisin seuraavana aamuna sanansaattaja toi tiedon saksien suuresta hyökkäyksestä itärannikkolla. Prinssi Madoc satuloi ratsunsa ja valmistautui lähtemään kiireellä mukaan sotaan. Ennen lähtöään hän vaati herttuaa kertomaan päätöksensä Morganan suhteen. Herttua kieltäytyi, mutta ennen kuin hän oli saanut lauseensa loppuun prinssi Madoc nappasi tytön kainaloonsa ja hyppäsi ratsunsa selkään. Tilanteesta hämmentynyt Sir Rhun yritti rauhoittaa tilannetta ja ilmaista olevansa ilman osaa prinssin suunnitelmassa, mutta raivostunut herttua iski hänet miekallaan kumoon. Sir Pedrog ja Sir Bellias riensivät prinssin perään ennen kuin herttuan miehet ehtivät sulkea heidän pakoreittinsä.

Nineve

Prinssi Madocilla oli kiire sotajoukkojen luo, ja hän jätti sieppaamansa tytön Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin huostaan. Tyttö mukanaan ritarit kiertelivät pitkin Cornwallia herttuan partioita vältellen. Lopulta takaa-ajavat Cornwallin joukot yhyttivät heidät, ja alkoi hurja takaa-ajo, joka päättyi Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin eksyttäessä takaa-ajansa Jagentin metsissä.

Päivien hortoilun jälkeen Sir Bellias ja Sir Pedrog löysivät itsensä soiden keskellä olevan Avalon-järven rannalta, ja törmäsivät siellä neito Nineveen. Nineve oletti ritareiden olevan tuomassa Morgan-tyttöä hänen huostaansa, mutta pitkän keskustelun päätteeksi ilmoittivat olevansa viemässä tyttöä Utherin hoviin, eivätkä luovuta tätä kenellekään muulle. He jättivät pettyneen Nineven taakseen ja jatkoivat matkaansa, mutta eivät olleet päässeet pitkälle kun sankka sumu ympäröi heidät. Sumun alettua hälvenemään Sir Druisten Haukkamestari ilmestyi paikalle, ja vaati Morganan luovuttamista Ninevelle. Kiista ratkesi kun Sir Bellias voitti Sir Druistenin kaksintaistelussa.

Kolmisilmäinen Jätti

Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin samoillessa Jagentin erämailla lievästi haavoittunut Sir Rhun oli onnistunut vakuuttamaan herttua Gorloisin vilpittömyydestään. Hän oli päässyt miestensä ja vaimonsa kanssa lähtemään luvattuaan yrittää taivutella prinssi Madocia palauttamaan Morgan vanhemmilleen. Sir Rhun yhytti Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin Jagentin läpi kulkevalla roomalaistiellä, ja Sir Rhunin johdolla he kulkivat metsän halki takaisin Salisburyyn välttäen näin käymästä uudestaan Summerlandissa.

Salisburyn puolella ritareiden seurue pysähtyi Vagonin linnaan, jossa Merlin oli jo odottamassa heitä. Merlin vaatii tyttöä itselleen, mutta ritarit kieltäytyivät itsepintaisesti, suututtaen Merlinin pahasti. Sir Rhunin ritarit ja jalkamiehet lähtivät saattamaan Leidi Gweniä takaisin kotiinsa, ja Sir Rhun, Sir Bellias ja Sir Pedrog lähtivät kolmistaan saattamaan tyttöä kohti kuninkaan hovia.

Ritareiden matkanteon katkaisi jättiläisen hyökkäys. Mahdottoman ruma ja rujo, kolmisilmäinen hirvitys ryntäsi suoraan Morgan-tyttöä kohti, mutta ritarit puolustivat tyttöä hengellään. Sir Bellias lensi ratsunsa selästä jätin paiskaaman kivenjärkäleen osumasta, Sir Rhunin peitsi katkesi otuksen kivenkovaan nahkaan tekemättä naarmuakaan, ja Sir Pedrog vammautui pahasti jättiläisen lyötyä hänet ratsailta maasta irti kiskaisemallaan puulla. Vähäisemmät miehet olisivat jättäneet tässä kohtaa leikin kesken, mutta urhoolliset ritarit kävivät uudestaan hirviön kimppuun. Käytiin raivoisa taistelu, ritareiden iskiessa kerta toisensa jälkeen jättiläistä, kunnes viimeisillä voimillaan taisteleva Sir Pedrog upotti peitsensä kammotuksen kylkeen ja kaatoi jätin kuolleena maahan.

Morgan-tyttö saatiin vihdoin perille kunigas Utherin hoviin, mutta tyttöön ei juuri kiinnitetty huomiota kaikkien katseiden ollessa idässä käytävässä sodassa.

Æscwine

Edellisvuonna saksit olivat vallanneet eteläisen Caercolunin ja itse Caercolunin kaupungin, ja etenivät nyt rannikkoa pitkin pohjoiseen kohti Caerwentiä tuhoten, orjuuttaen ja ryöstäen mennessään. Prinssi Madoc johti nopeasti kootun armeijan Caerwentin avuksi, mutta armeijan saapuessa perille käskynhaltija Sir Mervis de Revel ja lapsiherttua Lucius olivat jo ehtineet saaneet surmansa taisteluissa. Prinssi Madoc otti yhteen saksipäällikkö Æscwinen joukkojen kanssa, ja suurin tappioin vihollisen eteneminen saatiin vihdoin pysähtymään. Aiemmin menetettyjä alueita ei kuitenkaan saatu takaisin, ja näillä alueilla saksit murskasivat kaiken vastarinnan ja orjuuttivat henkiinjääneet.

Matka Hämäräkorpeen

Sir Pedrog (Sami) oli jo vuosia kärsinyt hyvin erityisestä ongelmasta: minne ikinä hän menikin, kissat tuijottivat häntä. Nineveltä hän oli kuullut Hämäräkorvessa olevasta kirotusta temppelistä, jonka tuhoamalla hän voisi lepytellä kissojen kuningasta ja täten ehkä saada ongelmaa lievitettyä. Sir Pedrog keräsi ystävänsä kokoon ja lähti etsimään temppeliä.

Aluksi ystävykset keräsivät tietoja kirotusta temppelistä. Pakanaritari Sir Madog (Mikael) keräsi tietoja paikallisilta pakanoilta, ja Jumalan sanan hyvin tunteva Leidi Lilo (Ilkka) sai Amesburyn luostarin apotin puheet kääntymään hetkeksi pois kalliista luostarin laajennushankkeesta. Kerättyjen tietojen perusteella Hämäräkorvessa oli aikanaan sijainnut Morgainelle pyhitetty temppeli, jonka Amesburyn luostarin munkin olivat kironneet. Tuhotun temppelin tilalle oli rakennettu kirkko, joka sittemmin oli kuitenkin hylätty.

Seudun hyvin tunteva Sir Rhun (Jukka) johti viiden ritarin retkikunnan syvälle Hämäräkorpeen. Monen päivämatkan jälkeen he saapuivat kolmion muotoiselle painanteelle, jossa seisoi vanha rauniokirkko.

Kirottu temppeli

Joukoittain metsäkissoja kerääntyi seuraamaan ystävysten kinastelua siitä miten tilanteessa pitäisi toimia. Tilanne kärjistyi käsirysyn asteelle Sir Madogin ja Sir Pedrogin ryhtyessä rikkomaan kirkon lattiassa olevaa sinettiä Sir Belliaksen (Osmo) estelyistä huolimatta. Sir Madogin rikottua sinetin sen alta paljastui kaivo, mutta sankareilla ei ollut aikaa jäädä tutkimaan asiaa, sillä kirkkoa ympäröivän hautausmaan ruumiit olivat nousseet haudoistaan ja ruosteiset miekat käsissään hyökkäsivät retkikunnan kimppuun. Sir Bellias ryntäsi urheasti luonnottoman vihollisen kimppuun muiden jähmettyessä hetkeksi kauhusta, mutta muut rohkaistuivat huomattuaan maatumisen eri asteissa olevien ruumiiden olevan heppoisia vastuksia, ja riensivät Sir Belliaksen avuksi.

Vihollisen kukistuttua Sir Madog sytytti kirkon tuleen, ja pian kirkosta oli jäljellä enää hiiltyneet rauniot. Palon sammuttua ritareiden piti kuitenkin perääntyä raunioilta ihmetyksen vallassa, sillä raunioista pulppusi vettä, ja pian peitti koko painanne jossa kirkko oli sijainnut oli veden vallassa.

Sir Pedrogin näky ja Sir Rhunin teoria

Muiden valmistellessa lähtöä Sir Pedrog uppoutui ihailemaan vasta muodostunutta, peilityyntä lampea, ja näki siitä heijastuvan ihmeellisiä asioita. Hän näki mustahiuksisen pikkutytön joka hymyili hänelle, ja hän kuuli kuolevien miesten ääniä, ja taustalla siinsi meren rannalla ja siitä mereen työntyvälle kalliolle rakennettu linna, ja hän näki prinssi Madocin matkalla kohti linnaa miekka kädessään.

Myöhemmin, kuultuaan Sir Pedrogin näystä Sir Rhun esitti teorian: näyssä esiintyvä tyttö oli Cornwallin herttuan Gorloisin ja herttuatar Ygrainen nuorin tytär, ja linna oli Cornwallissa sijaitseva Tintagelin linna. Sir Rhunin vaimo Leidi Gwen oli nimittäin ritareiden seikkaillessa Hämäräkorvessa käynyt Tintagelissa tapaamassa herttuatarta, ja vienyt tämän nuorimalla tyttärelle lahjan. Retken tarkoituksena oli ollut selvittää, voisiko tämä tyttö olla Nineven mainitsema ennustuksen tyttö. Sekä Nineve että Merlin etsivät tuota tyttöä kuumeisesti, kumpikin omiin tarkoituksiinsa. Sir Rhun oli nyt vakuuttunut että oli vihdoin selvittänyt tytön henkilöllisyyden.

Sillä välin toisaalla…

Britannian itäosissa käytiin ankaraa sotaa. Prinssi Madoc oli koonnut suuren sotajoukon sakseja vastaan, ja pienen rajajoen rannalla käytiin taistelu joka ei tuottanut kummallekaan osapuolella muuta kuin surua. Taistelu oli kuitenkin ollut sakseille vain harhautusoperaatio jolla he sitoivat brittien joukkoja. Päällikkö Æscwine oli saapunut mantereelta suuren sotajoukon kanssa, ja yhdessä kuningas Æscin kanssa saksit murskasivat Caercolunin joukot Camulodunumin luona käydssä taistelussa. Caercolunin käskynhaltija Sir Mervis onnistui pakenemaan läheiseen Caerwentiin lapsiherttua Lucius mukanaan, mutta monet maakunnan talonpojista eivät olleet yhtä onnekkaita.