Kotiinpalaajat

Äkillinen tulva Malahautin nummilla oli paljastanut maaperästä joukkohaudan jossa makasi logresilaisia ritareita, ja Merlin oli lähettänyt ruumiit takaisin kotiin haudattavaksi. Ruumiiden saavuttua Salisburyyn piispa Roger pyysi paikallisia ritareita auttamaan ruumiiden tunnistuksessa. Sir Rhun (Jukka) ja Sir Madog (Mikael) löysivät ruumiiden joukosta yhden tutun hahmon – Sir Madogin itsensä. Peläten seurauksia löydöstä järkyttyneet ritarit eivät kertoneet tästä kenellekään, vaan pitivät tietonsa itsellään.

Morgan

Cornwallin herttuan nuorin tytär, nuori Morgan-neito, oli kuningas Utherin hovissa harjoittelemassa hovineidon osaa, tai kuten jotkut asian ilmaisivat, panttivankina. Sir Rhun sopi kuninkaan majordomuksen kanssa että Morgan-neito viettäisi kesän Sir Rhunin ja Leidi Gwenin tiluksilla, ja lähti ystäviensä kanssa saattamaan tätä kotiinsa.

Matkanteon katkaisi yllättävä kohtaaminen Cornwallin herttua Gorloisin seurueen kanssa. Herttuan miehet yrittivät kaapata herttuan tyttären mukaansa Sir Rhunin neuvotteluyrityksistä huolimatta, mutta ennen kuin herttuan miehet saivat tytön käsiinsä, Sir Madog nappasi hänet kainaloonsa ja karautti karkuun. Sir Rhun jäi puhumaan herttuan kanssa kun Sir Cadfannan (Ville) ja Sir Pedrog (Sami) lähtivät Sir Madogin perään herttuan miesten takaa-ajamina.

Hurja takaa-ajo jatkui pitkään pitkin Sir Madogin tiluksille johtavaa tietä. Takaa-ajon aikana Morgan tippui kyydistä kahdesti, loukaten itsensä pahasti, ja lopulta joukko herttua miehiä sai ritarit kiinni, ja pieksi heidät. Kuin ihmeen kaupalla kukaan ritareista ei kuollut tai loukkaantunut vakavasti.

Saatuaan tyttärensä takaisin herttua Gorlois lähti kiireellä takaisin kotiaan kohti. Sir Rhunia herttua piti vankinaan maakunnan rajalle asti, missä tämä päästettiin vapaaksi.

Joosef arimatialainen

Sarumin kaupungissa Sir Madog antoi selontekonsa Salisburyn marsalkka Sir Eladille. Sir Madog kertoi Sir Rhunin yrittäneen antaa Morgan-neidon Cornwallin herttualle, ja Sir Madogin yrittäneen estää herttuaa viemästä tyttöä.

Sir Rhunin saapuessa Sarumiin hänet kutsuttiin kuninkaan eteen antamaan oma selontekonsa. Sir Rhun kielsi Sir Madogin syytökset, sen sijaan syyttäen Sir Madogia tytön kaappaamisesta omiin tarkoituksiinsa. Sir Rhunin esiintyminen vakuutti kuninkaan, ja Sir Madog heitettiin Sarumin Luotolinnan tyrmään, ja kuningas määräsi armeijansa valmistautumaan hyökkäämään Cornwalliin.

Myöhemmin Sir Rhun, Sir Pedrog ja Sir Cadfannan kävivät katsomassa ystäväänsä tyrmässä. Sir Cadfannan tarjosi ystävälleen lohdutukseksi isältään perimän pyhäinjäännöksen – pienen pullollisen Joosef Arimatialaisen verta. Sitten kolmikko hyvästeli ystävänsä ja lähti valmistautumaan tulevaan sotaan.

Viimeisenä asiana ennen sotaretkelle lähtöä kuningas Uther aikoi julistaa tuomionsa Sir Madogin suhteen, mutta kun vartijat lähtivät hakemaan Sir Madogia tyrmästä, ammottikin tyrmä tyhjyyttään. Kuninkaalla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä murehtimaan yhtä kadonnutta ritaria, sillä sota odotti häntä.

Ascalonin taistelu

Kuningas Utherin armeija kohtasi paljon pienemmän Cornwallin armeijan Ascalonin tasangolla. Cornwallin herttua yritti vielä neuvotella, mutta Uther oli saanut puhumisesta tarpeekseen, ja komensi armeijansa hyökkäykseen.

Sir Rhun johti taistelussa Sir Pedrogista, Sir Cadfannanista ja neljästä omasta ritaristaan muodostettua yksikköä. Ritarit rynnäköivät peitsillään läpi cornwalllilaisten linjoista ja saavutti vihollisen jousimiehet. Jousimiehet yrittivät paeta päälle karauttavia ritareita, mutta turhaan, ja Sir Rhunin johtamat ritarit jahtasivat ja lahtasivat vihollisia syvällä vihollisen selustassa.

Rynnäköidessä pakenevien jousimiesten päälle ritarit joutuivat kuitenkin hajalleen, ja tämä kostautui nopeasti. Cornwallilaiset ratsu- ja jalkamiehet painoivat päälle ja pakottivat Sir Rhunin miehet perääntymään, ja samalla Jagentin armeija ilmestyi taistelun sivustaan, ja hyökkäsi kuninkaan joukkojen kimppuun. Sir Rhun yritti epätoivoisesti saada tilanteen hallintaan, mutta paine oli liian kova. Sir Pedrog haavoittui vakavasti ja jäi cornwallilaisten talonpoikaissotilaiden vangiksi. Yksi Sir Rhunin miehistä kadotti järkensä ja katosi taistelun vilinään villisti kiljuen, ja toinen löytiin ratsailta ja hakattiin julmasti maahan. Sir Rhun menetti ratsunsa, joutui erilleen miehistään ja joutui taistelemaan hengestään yksin ja jalkaisin.

Taistelu kuitenkin tasoittui prinssi Madocin johtaman ritariosaston ilmestyessä vuorostaan cornwallilaisten sivustaan. Prinssi oli ottanut sakseja vastaan tarkoitetun laivaston ja oli pääarmeijan marssiessa purjehtinut rannikkoa pitkin, ja onnistui nyt yllättämään vihollisen. Kova ja tasaväkinen kamppailu päättyi viimein molempien osapuolten väsyneiden sotureiden saatua tarpeekseen tappamisesta.

Taistelun jälkeen kuningas ja herttua neuvottelivat, ja herttua vannoi uudestaan vasallivalansa kuninkaalle. Sekä herttua että kuningas olivat tyytyväisiä lopputulokseen, ja ritarit pääsivät palaamaan kotiin.

Sir Pedrog oli edelleen vihollisen vankina, ja oli tarkoitus vapauttaa lunnaita vastaan. Elämän kolhima ritari kuitenkin kuoli joitain päiviä myöhemmin taistelussa saamiinsa vammoihin.

Kuningas Æscwine

Saksipäällikkö Æscwine oli noussut itäisten saksien kuninkaaksi, ja Logresilaisten taistellessa keskenään saksit juhlivat uutta kuningastaan tekemällä ryöstö- ja hävitysretkiä laajoilla alueilla.

Tehtävä Tintagelissa

Prinssi Madoc oli lähdössä Cornwalliin neuvottelemaan herttua Gorloisin kanssa, ja Sir Pedrog (Sami) tarjoutui lähtemään tämän avuksi. Sir Pedrog sai suostuteltua mukaansa myös Sir Rhunin (Jukka) ja Sir Belliaksen (Osmo), ja Sir Pedrog otti mukaan vaimonsa Leidi Gwenin, kolme ritariaan ja joukon jalkamiehiä.

Seurueen matkaa hidastivat Summerlandin kylmäkiskoiset rajavartijat ja matkan tarkoitusta tiukasti tivaava jagentinlaisritari Sir Druisten Haukkamestari, mutta pienistä hankaluuksista huolimatta neuvottelukunta pääsi lopulta määränpäähänsä, Tintagelin vaikeapääsyiseen linnaan Cornwallin kallioisella merenrannalla.

Neuvottelut

Herttua Gorlois ja herttuatar Ygraine ottivat prinssin seurueen vastaan juhla-aterian kera. Ruoka maistui ja eksoottiset viinit virtasivat, ja itse neuvottelut alkoivat kohteliaasti tunnustellen. Prinssi toi esiin kuningas Utheria painavan ongelman ja neuvottelujen varsinaisen syyn: herttua oli liian monta kertaa jättänyt saapumatta taisteluun kuninkaan käskiessä, ja vaikka herttuan syyt olivat joka kerta olleet painavia, ei kuningas enää voinut jättää asiaa sikseen. Lordien keskustellessa Sir Rhun jäi ihailemaan herttuatar Ygrainen kauneutta, mutta Sir Pedrog säpsähti huomatessaan takanaan nuoren tytön, joka tuijotti häntä hievahtamatta. Tyttö oli Morgan, nuorin herttuan tyttäristä, ja sama tyttö jonka Sir Pedrog oli nähnyt edellisvuonna saamassaan näyssä. Sir Pedrog tiesi että Järven emäntä halusi tytön tehdäkseen tästä oppilaansa, ja Merlin halusi tytön käydäkseen hänellä kauppaa Järven emännän kanssa taikamiekka Raudanhalkojasta – ja Nineve tahtoi tytön huostaansa estääkseen Merlinia pääsemästä käsiksi kyseiseen miekkaan.

Neuvottelujen toisena päivänä prinssi Madoc esitti ehdotuksensa: hän tarjosi Morganalle paikkaa kuningas Utherin hovissa. Tämä oli kohtelias ilmaisu sille, että hän tahtoi tytön panttivangiksi herttuan kuuliaisuuden varmistamiseksi.

Myöhään illalla herttuatar Ygraine lähestyi Leidi Gweniä (Jukka), ja he keskustelivat tilanteesta pitkään kahden kesken. Heistä kumpikaan ei pitänyt Utherista, ja Gwen sanoi ettei itse antaisi vapaaehtoisesti omaa tytärtään Utherin huostaan. Ygraine kiitti Gwenia suorista sanoistaan.

Aikaisin seuraavana aamuna sanansaattaja toi tiedon saksien suuresta hyökkäyksestä itärannikkolla. Prinssi Madoc satuloi ratsunsa ja valmistautui lähtemään kiireellä mukaan sotaan. Ennen lähtöään hän vaati herttuaa kertomaan päätöksensä Morganan suhteen. Herttua kieltäytyi, mutta ennen kuin hän oli saanut lauseensa loppuun prinssi Madoc nappasi tytön kainaloonsa ja hyppäsi ratsunsa selkään. Tilanteesta hämmentynyt Sir Rhun yritti rauhoittaa tilannetta ja ilmaista olevansa ilman osaa prinssin suunnitelmassa, mutta raivostunut herttua iski hänet miekallaan kumoon. Sir Pedrog ja Sir Bellias riensivät prinssin perään ennen kuin herttuan miehet ehtivät sulkea heidän pakoreittinsä.

Nineve

Prinssi Madocilla oli kiire sotajoukkojen luo, ja hän jätti sieppaamansa tytön Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin huostaan. Tyttö mukanaan ritarit kiertelivät pitkin Cornwallia herttuan partioita vältellen. Lopulta takaa-ajavat Cornwallin joukot yhyttivät heidät, ja alkoi hurja takaa-ajo, joka päättyi Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin eksyttäessä takaa-ajansa Jagentin metsissä.

Päivien hortoilun jälkeen Sir Bellias ja Sir Pedrog löysivät itsensä soiden keskellä olevan Avalon-järven rannalta, ja törmäsivät siellä neito Nineveen. Nineve oletti ritareiden olevan tuomassa Morgan-tyttöä hänen huostaansa, mutta pitkän keskustelun päätteeksi ilmoittivat olevansa viemässä tyttöä Utherin hoviin, eivätkä luovuta tätä kenellekään muulle. He jättivät pettyneen Nineven taakseen ja jatkoivat matkaansa, mutta eivät olleet päässeet pitkälle kun sankka sumu ympäröi heidät. Sumun alettua hälvenemään Sir Druisten Haukkamestari ilmestyi paikalle, ja vaati Morganan luovuttamista Ninevelle. Kiista ratkesi kun Sir Bellias voitti Sir Druistenin kaksintaistelussa.

Kolmisilmäinen Jätti

Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin samoillessa Jagentin erämailla lievästi haavoittunut Sir Rhun oli onnistunut vakuuttamaan herttua Gorloisin vilpittömyydestään. Hän oli päässyt miestensä ja vaimonsa kanssa lähtemään luvattuaan yrittää taivutella prinssi Madocia palauttamaan Morgan vanhemmilleen. Sir Rhun yhytti Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin Jagentin läpi kulkevalla roomalaistiellä, ja Sir Rhunin johdolla he kulkivat metsän halki takaisin Salisburyyn välttäen näin käymästä uudestaan Summerlandissa.

Salisburyn puolella ritareiden seurue pysähtyi Vagonin linnaan, jossa Merlin oli jo odottamassa heitä. Merlin vaatii tyttöä itselleen, mutta ritarit kieltäytyivät itsepintaisesti, suututtaen Merlinin pahasti. Sir Rhunin ritarit ja jalkamiehet lähtivät saattamaan Leidi Gweniä takaisin kotiinsa, ja Sir Rhun, Sir Bellias ja Sir Pedrog lähtivät kolmistaan saattamaan tyttöä kohti kuninkaan hovia.

Ritareiden matkanteon katkaisi jättiläisen hyökkäys. Mahdottoman ruma ja rujo, kolmisilmäinen hirvitys ryntäsi suoraan Morgan-tyttöä kohti, mutta ritarit puolustivat tyttöä hengellään. Sir Bellias lensi ratsunsa selästä jätin paiskaaman kivenjärkäleen osumasta, Sir Rhunin peitsi katkesi otuksen kivenkovaan nahkaan tekemättä naarmuakaan, ja Sir Pedrog vammautui pahasti jättiläisen lyötyä hänet ratsailta maasta irti kiskaisemallaan puulla. Vähäisemmät miehet olisivat jättäneet tässä kohtaa leikin kesken, mutta urhoolliset ritarit kävivät uudestaan hirviön kimppuun. Käytiin raivoisa taistelu, ritareiden iskiessa kerta toisensa jälkeen jättiläistä, kunnes viimeisillä voimillaan taisteleva Sir Pedrog upotti peitsensä kammotuksen kylkeen ja kaatoi jätin kuolleena maahan.

Morgan-tyttö saatiin vihdoin perille kunigas Utherin hoviin, mutta tyttöön ei juuri kiinnitetty huomiota kaikkien katseiden ollessa idässä käytävässä sodassa.

Æscwine

Edellisvuonna saksit olivat vallanneet eteläisen Caercolunin ja itse Caercolunin kaupungin, ja etenivät nyt rannikkoa pitkin pohjoiseen kohti Caerwentiä tuhoten, orjuuttaen ja ryöstäen mennessään. Prinssi Madoc johti nopeasti kootun armeijan Caerwentin avuksi, mutta armeijan saapuessa perille käskynhaltija Sir Mervis de Revel ja lapsiherttua Lucius olivat jo ehtineet saaneet surmansa taisteluissa. Prinssi Madoc otti yhteen saksipäällikkö Æscwinen joukkojen kanssa, ja suurin tappioin vihollisen eteneminen saatiin vihdoin pysähtymään. Aiemmin menetettyjä alueita ei kuitenkaan saatu takaisin, ja näillä alueilla saksit murskasivat kaiken vastarinnan ja orjuuttivat henkiinjääneet.

Matka Hämäräkorpeen

Sir Pedrog (Sami) oli jo vuosia kärsinyt hyvin erityisestä ongelmasta: minne ikinä hän menikin, kissat tuijottivat häntä. Nineveltä hän oli kuullut Hämäräkorvessa olevasta kirotusta temppelistä, jonka tuhoamalla hän voisi lepytellä kissojen kuningasta ja täten ehkä saada ongelmaa lievitettyä. Sir Pedrog keräsi ystävänsä kokoon ja lähti etsimään temppeliä.

Aluksi ystävykset keräsivät tietoja kirotusta temppelistä. Pakanaritari Sir Madog (Mikael) keräsi tietoja paikallisilta pakanoilta, ja Jumalan sanan hyvin tunteva Leidi Lilo (Ilkka) sai Amesburyn luostarin apotin puheet kääntymään hetkeksi pois kalliista luostarin laajennushankkeesta. Kerättyjen tietojen perusteella Hämäräkorvessa oli aikanaan sijainnut Morgainelle pyhitetty temppeli, jonka Amesburyn luostarin munkin olivat kironneet. Tuhotun temppelin tilalle oli rakennettu kirkko, joka sittemmin oli kuitenkin hylätty.

Seudun hyvin tunteva Sir Rhun (Jukka) johti viiden ritarin retkikunnan syvälle Hämäräkorpeen. Monen päivämatkan jälkeen he saapuivat kolmion muotoiselle painanteelle, jossa seisoi vanha rauniokirkko.

Kirottu temppeli

Joukoittain metsäkissoja kerääntyi seuraamaan ystävysten kinastelua siitä miten tilanteessa pitäisi toimia. Tilanne kärjistyi käsirysyn asteelle Sir Madogin ja Sir Pedrogin ryhtyessä rikkomaan kirkon lattiassa olevaa sinettiä Sir Belliaksen (Osmo) estelyistä huolimatta. Sir Madogin rikottua sinetin sen alta paljastui kaivo, mutta sankareilla ei ollut aikaa jäädä tutkimaan asiaa, sillä kirkkoa ympäröivän hautausmaan ruumiit olivat nousseet haudoistaan ja ruosteiset miekat käsissään hyökkäsivät retkikunnan kimppuun. Sir Bellias ryntäsi urheasti luonnottoman vihollisen kimppuun muiden jähmettyessä hetkeksi kauhusta, mutta muut rohkaistuivat huomattuaan maatumisen eri asteissa olevien ruumiiden olevan heppoisia vastuksia, ja riensivät Sir Belliaksen avuksi.

Vihollisen kukistuttua Sir Madog sytytti kirkon tuleen, ja pian kirkosta oli jäljellä enää hiiltyneet rauniot. Palon sammuttua ritareiden piti kuitenkin perääntyä raunioilta ihmetyksen vallassa, sillä raunioista pulppusi vettä, ja pian peitti koko painanne jossa kirkko oli sijainnut oli veden vallassa.

Sir Pedrogin näky ja Sir Rhunin teoria

Muiden valmistellessa lähtöä Sir Pedrog uppoutui ihailemaan vasta muodostunutta, peilityyntä lampea, ja näki siitä heijastuvan ihmeellisiä asioita. Hän näki mustahiuksisen pikkutytön joka hymyili hänelle, ja hän kuuli kuolevien miesten ääniä, ja taustalla siinsi meren rannalla ja siitä mereen työntyvälle kalliolle rakennettu linna, ja hän näki prinssi Madocin matkalla kohti linnaa miekka kädessään.

Myöhemmin, kuultuaan Sir Pedrogin näystä Sir Rhun esitti teorian: näyssä esiintyvä tyttö oli Cornwallin herttuan Gorloisin ja herttuatar Ygrainen nuorin tytär, ja linna oli Cornwallissa sijaitseva Tintagelin linna. Sir Rhunin vaimo Leidi Gwen oli nimittäin ritareiden seikkaillessa Hämäräkorvessa käynyt Tintagelissa tapaamassa herttuatarta, ja vienyt tämän nuorimalla tyttärelle lahjan. Retken tarkoituksena oli ollut selvittää, voisiko tämä tyttö olla Nineven mainitsema ennustuksen tyttö. Sekä Nineve että Merlin etsivät tuota tyttöä kuumeisesti, kumpikin omiin tarkoituksiinsa. Sir Rhun oli nyt vakuuttunut että oli vihdoin selvittänyt tytön henkilöllisyyden.

Sillä välin toisaalla…

Britannian itäosissa käytiin ankaraa sotaa. Prinssi Madoc oli koonnut suuren sotajoukon sakseja vastaan, ja pienen rajajoen rannalla käytiin taistelu joka ei tuottanut kummallekaan osapuolella muuta kuin surua. Taistelu oli kuitenkin ollut sakseille vain harhautusoperaatio jolla he sitoivat brittien joukkoja. Päällikkö Æscwine oli saapunut mantereelta suuren sotajoukon kanssa, ja yhdessä kuningas Æscin kanssa saksit murskasivat Caercolunin joukot Camulodunumin luona käydssä taistelussa. Caercolunin käskynhaltija Sir Mervis onnistui pakenemaan läheiseen Caerwentiin lapsiherttua Lucius mukanaan, mutta monet maakunnan talonpojista eivät olleet yhtä onnekkaita.

Malahautin kenturiokuningas pyysi kuningas Utherin apua Malahautiin hyökänneiden saksien lyömisessä, ja Uther vastasi kutsuun. Utherin armeijan mukana marssi myös salisburylaiset Sir Bellias (Osmo) ja Sir Madog (Mikael), ja Sir Belliaksen omilla rahoillaan kustantamat viisi ratsusotilasta. Vain Merlinin ja Cornwallin herttua Gorloisin puuttuminen huolestutti muutoin voitonvarmoja ritareita.

Heti Malahautin puolelle marssittuaan Utherin armeija joutui suureen väijytykseen. Sir Madog kaatui taistellessaan saksikuningas Octan henkivartiokaartia vastaan, ja armeija onnistui vain vaivoin vetääntymään Sir Belliaksen miesten urhoollisesti suojatessa vetäytymistä.

Taistelua seuraavana iltana jäljelle jääneet Utherin miehet nuolivat apeina haavojaan läheisellä Damenvuorena tunnetulla mäellä, kun Merlin saapui leiriin. Merlin palautti mahtavilla loitsuillaan miesten ja hevosten sotakunnon, ja kehotti Utheria hyökkäämään saksien leiriin näiden vielä juhliessa päivällä saamaansa voittoa. Uther nousi ratsunsa selkään ja johdatti ritarinsa yölliseen hyökkäykseen vihollisen leiriin. Yllätetyt ja juopuneet saksit lyötiin perinpohjaisesti, mutta vihollisen päälliköt, serkuskuninkaat Octa ja Eosa, onnistuivat henkivartiokaarteineen pakenemaan yön pimeydessä.

Taistelun jälkeen Sir Bellias etsi kuunvalossa käsiinsä taistelukentältä Sir Madogin viimeisiä henkäyksiään vetävän, runnellun ruumiin. Sir Belliaksen parhaatkaan yritykset eivät riittäneet paikkaamaan haavoittuneen ritarin vammoja, mutta juuri kun Sir Bellias oli luopunut toivosta, Sir Madog teki vaikean valinnan, ja keskiyön lyötyä päätti nousta kuolleista.

Malahautin kuningas pyysi Utheria vielä jatkamaan vihollisen takaa-ajoa ja hyökkäämään näiden tukikohtiin rannikolla, mutta Uther kieltäytyi ja palasi pahasti tappioita kärsineen armeijansa kanssa takaisin Logresiin.

Jaarli Roderick oli päättänyt naida nuoren, rikkaan perijättären Ellenin, ja matkusti Ellenin holhoojan, kuningas Utherin, luo pyytämään tämän kättä. Matkalla saattue joutui väijytykseen, ja kovassa kahakassa Sir Rhun (Jukka) ja Sir Pedrog (Sami) hakkasivat maahan monta hyökkääjää Sir Cadfannanin (Ville) menettäessä tajuntansa. Vaikeuksista huolimatta saattue pääsi perille ja Roderick, tai ehkä tämän tuoma lahjakuorma, vakuutti Utherin antamaan Ellenin Roderickille eikä tämän kilpakosijalle, Sir Blainsille.

Roderickin ja Ellenin häät olivat suuret, mutta muodolliset. Juhlien aikana Nineve moitti Sir Pedrogia edellisvuotisesta Tim Toldrumin tappamisesta, ja ilmoitti Hämäräkorvessa sijaitsevan kirotun temppelin tuhoamisen olevan sovelias tapa lepytellä kissoja, jotka olivat alkaneet tuijottaa Tim Toldrumin tappamiseen osallistuneita ritareita. Nineve keskusteli myös palvelusneito Nian (Ville) kanssa, ja kertoi Nialle Merlinin havittelevan Raudanhalkoja-nimistä taikamiekkaa. Päästäkseen käsiksi miekkaan Merlin tarvitsisi vain tietyn tytön, josta kerrotaan vanhassa ennustuksessa.

Loppuillasta Sir Cadfannan, Sir Pedrog ja Sir Rhun estivät epämukavan välikohtauksen syntymisen mennessään prinssi Madocin ja erään epäsoveliaasti käyttäytyneen leidin mustasukkaisen aviomiehen väliin. Myöhemmin illasta Nineve järjesti yhteen pitkään toisiaan kierrelleen pariskunnan, Nian ja Sir Cadfannanin.

Jaarli Roderick myönsi Sir Rhunin hallintaan laajat Milkfieldin tilukset Hämäräkorven reunamilta, vastineeksi viiden ritarin ja yhdeksäntoista jalkamiehen ylläpitämisestä.

Salisburyn kokenein ritari, Tilsheadin Sir Amig, oli saanut surmansa epäilyttävissä oloissa yhdessä kyläpappinsa kanssa. Sir Bellias (Osmo), Sir Pedrog (Sami) ja Lady Gwen (Jukka) ryhtyivät tutkimaan tapahtunutta. Tutkimustensa aikana sankarit tapasivat karjaa varastelevan peikon, joka mennessään mätkäisi Sir Pedrogin kumoon kilillä, ja varastelevan tammen joka vei Sir Pedrogin kengät, ja eksyivät viikkokausiksi Hämäräkorpena tunnettuun metsään. Peikkoa jäljittäessään he törmäsivät järven emännän palvelusneitoon Nineveen, jonka avulla he saivat selville että Sir Amigin ja papin kuolemista oli vastuussa kotitonttu, joka oli suuttunut papin ja Sir Amigin häädettyä tontun kotitalostaan.

Sankarit päättivät jättää tontun toistaiseksi rauhaan, mikäli tämä ei aiheuttaisi enempää harmia. Sitten Sir Bellias, Sir Pedrog ja Sir Rhun (Jukka) lähtivät Merlinin neuvosta metsästämään läheisestä Hämäräkorvesta suurta kissapetoa, Cait Sithiä. Pitkän jäljittämisen ja hurjan taistelun jälkeen peto saatiin vihdoin surmattua. Hieman myöhemmin seudulla alkoi kiertää tarina kissojen kuninkaasta.

Sillä välin Summerlandin ”taikurikuningas” Cadwyi uhmasi Utheria ja lopetti elintärkeän raudan myymisen Logresiin. Vastauksena tähän Utherin sotajoukot tunkeutuivat Summerlandiin, ja pakottivat Cadwyin taipumaan sekä jatkamaan raudan myyntiä että luovuttamaan maa-alueita naapureilleen.

Sir Rhun ja Lady Gwen (Jukka) saivat kaksostytöt.

Bedegrainen kuningas kieltäytyi maksamasta veroja Utherille vedoten siihen, että oli veronalainen vain ylikuninkaalle. Uther vastasi hyökkäämällä armeijoineen Bedegraineen. Taistelun aattona joukko salisburylaisia ritareita esitteli Utherille tämän kauan kadoksissa olleen pojan Madocin, jonka kuningas tunnusti lapsekseen, löi ritariksi ja nimesi välittömästi perijäkseen. Bedegrainen armeija vetäytyi ylivoimaisen vihollisensa edessä linnan suojiin, mutta joutui hyökkäämään ulos Utherin määrätessä miehensä ryöstelemään ympäröivää maaseutua. Taistelu oli lyhyt ja verinen, ja Bedegrainen kuninkaan saatua surmansa kaksintaistelussa Utherin kanssa Bedegrainen armeija antautui.

Sir Rhunin (Jukka) johtama joukko Salisburyn ritareita onnistui taistelussa vangitsemaan bedegrainelaisen Sir Iddawgin ja sai tästä runsaat lunnaat. Sir Rhun ja Sir Aeron (Antti) loukkaantuivat taistelussa vakavasti, mutta selvisivät hengissä.

Ritariksi lyötiin Sir Bellias (Osmo), edesmenneen Sir Afanin nuorempi veli. Naimisiin menivät Sir Bellias ja Eleri (Osmo). Sir Rhun ja Gwen (Jukka) saivat tyttären. Hautaan saatettiin Leidi Meleri (Sami). Leidi Gwenin (Antti) kissa sai pennun.

Ylikuningas Aurelius Ambrosiuksen kerätessä joukkoja Salisburyyn tulevaa taistelua varten Salisburyn ritarit turvasivat maakunnat rajoja. Jagentilainen Sir Gobrwyi yritti päästä liittymään ylikuninkaan henkivartiostoon, mutta hävisi kaksintaistelun Sir Pedrogia (Sami) vastaan ja jouduttiin kuljettamaan henkitoreissaan takaisin kotiinsa. Madoc-niminen matkaaja, joka väitti olevansa ylikuninkaan veljenpoika matkalla vaatimaan isänsä tunnustusta, ei onnistunut saamaan audienssia kiireiselle isälleen. Merlinin suosituksia kantanut cambrialainen lääkäri Sullien pääsi tiukkojen tarkastustoimien jälkeen jatkamaan matkaansa.

Aurelius Ambrosius sairastui jouduttuaan myrkyttäjän uhriksi. Uusi lääkäri pakeni syyllisen oloisena paikalta, ja hetkeä myöhemmin takaa-ajava Sir Afan (Osmo) keihästi pakenevan lääkärin kuoliaaksi.

Strategisesti selkä seinää vasten olevat saksit hyökkäsivät Salisburyyn kuningas Aescin johdolla samalla kun irlantilaiset tekivät yllätyshyökkäyksen lännestä. Ylikuninkaan veli Uther johti puolet armeijasta länteen samalla kun sairas ylikuningas nousi ratsaille ja johdatti loput miehet sakseja vastaan.

Salisburyn tasangolla käytiin pitkä ja verinen taistelu, ja sairas ylikuningas sai surmansa saksien käsissä. Hetken aikaa tilanne näytti epätoivoiselta, mutta Sir Rhun (Jukka) johti miehensä hurjaan rynnäkköön ennenaikaisesti voitonriemuisia sakseja vastaan. Sir Afan sai surmansa ja Sir Pedrog loukkaantui vakavasti rynnäkössä, mutta tappioista huolimatta Salisburyn ritareiden rynnäkkö jatkui läpi koko vihollisarmeijan halkaisten sen kahtia, ja vei ritarit vihollisen leiriin asti. Jäljelle jääneet saksit vetäytyivät takaisin laivoilleen ja pakenivat.

Lännessä Uther voitti irlantilaiset Menevian luona käydyssä taistelussa. Aurelius Ambrosiuksen hautajaisten jälkeen Uther kruunattiin Logresin uudeksi kuninkaaksi, mutta Utherin kutsuessa koolle Ylimmän Neuvoston ylikuninkaan vaaleihin monet arvovieraat poistuivat hiljaa paikalta, eikä Utherille jäänet tarpeeksi tukijoita ylikuninkaaksi valintaa varten. Ensimmäistä kertaa melkein seitsemäänkymmeneen vuoteen Britannia jäi ilman ylikuningasta.

Ritareiksi lyötiin Sir Nadog (Ilkka), Sir Afan (Osmo), Sir Pedrog (Sami) ja Sir Aeron (Antti). Naimisiin menivät Sir Nadog ja Lilo, Sir Afan ja Eleri, Sir Pedrog ja Meleri sekä Sir Aeron ja Gwen. Sir Madog ja Collwen (Mikael) saivat tyttären, kuten myös Sir Pedrog ja Meleri. Hautaan saatettiin Sir Afan.

Aurelius Ambrosius johdatti armeijansa Kanaalin yli, ja löi Friisia-nimisessa maassa barbaarien joukot suuressa taistelussa. Sillä välin Sir Rhun (Jukka), joka oli todistanut olevansa paras Salisburyn nuorista ritareista kaatamalla karhun yksin, johti Salisburyyn jääneitä ritareita näiden vahtiessa kotiseutuja armeijan ollessa matkoilla.

Läpikulkumatkalla ollut, lasta odottava Cornwallin herttuatar Ygraine oli kutsunut itsensä Lady Collwenin (Mikael) luo kylään Staplefordin kartanolle. Matkan varrella saattue kuitenkin joutui ryöstöretkellä olevan, jättiläismäisen saksipäällikkö Coenwulfin joukkojen väijytykseen, ja naisten paetessa ritarit jäivät viivyttämään vihollista. Seuranneessa kahakassa Sir Madog (Mikael) lyötiin maahan, ja vain ihmeen kaupalla ja Amesburyn luostarin munkkien pitkän hoivan avulla tämä lopulta selvisi kauhistuttavista vammoistaan. Ritareiden taistellessa leidit seurueineen päätyivät Järven Emännän vieraiksi veden alle, ja saivat siellä neito Nineveltä ihmeellisiä lahjoja.

Ritareiksi lyötiin Sir Rhun (Jukka), Sir Cadfannan (Ville) ja Sir Madog (Mikael). Naimisiin menivät Sir Rhun ja Gwen sekä Sir Madog ja Collwen.