Tehtävä Tintagelissa

Prinssi Madoc oli lähdössä Cornwalliin neuvottelemaan herttua Gorloisin kanssa, ja Sir Pedrog (Sami) tarjoutui lähtemään tämän avuksi. Sir Pedrog sai suostuteltua mukaansa myös Sir Rhunin (Jukka) ja Sir Belliaksen (Osmo), ja Sir Pedrog otti mukaan vaimonsa Leidi Gwenin, kolme ritariaan ja joukon jalkamiehiä.

Seurueen matkaa hidastivat Summerlandin kylmäkiskoiset rajavartijat ja matkan tarkoitusta tiukasti tivaava jagentinlaisritari Sir Druisten Haukkamestari, mutta pienistä hankaluuksista huolimatta neuvottelukunta pääsi lopulta määränpäähänsä, Tintagelin vaikeapääsyiseen linnaan Cornwallin kallioisella merenrannalla.

Neuvottelut

Herttua Gorlois ja herttuatar Ygraine ottivat prinssin seurueen vastaan juhla-aterian kera. Ruoka maistui ja eksoottiset viinit virtasivat, ja itse neuvottelut alkoivat kohteliaasti tunnustellen. Prinssi toi esiin kuningas Utheria painavan ongelman ja neuvottelujen varsinaisen syyn: herttua oli liian monta kertaa jättänyt saapumatta taisteluun kuninkaan käskiessä, ja vaikka herttuan syyt olivat joka kerta olleet painavia, ei kuningas enää voinut jättää asiaa sikseen. Lordien keskustellessa Sir Rhun jäi ihailemaan herttuatar Ygrainen kauneutta, mutta Sir Pedrog säpsähti huomatessaan takanaan nuoren tytön, joka tuijotti häntä hievahtamatta. Tyttö oli Morgan, nuorin herttuan tyttäristä, ja sama tyttö jonka Sir Pedrog oli nähnyt edellisvuonna saamassaan näyssä. Sir Pedrog tiesi että Järven emäntä halusi tytön tehdäkseen tästä oppilaansa, ja Merlin halusi tytön käydäkseen hänellä kauppaa Järven emännän kanssa taikamiekka Raudanhalkojasta – ja Nineve tahtoi tytön huostaansa estääkseen Merlinia pääsemästä käsiksi kyseiseen miekkaan.

Neuvottelujen toisena päivänä prinssi Madoc esitti ehdotuksensa: hän tarjosi Morganalle paikkaa kuningas Utherin hovissa. Tämä oli kohtelias ilmaisu sille, että hän tahtoi tytön panttivangiksi herttuan kuuliaisuuden varmistamiseksi.

Myöhään illalla herttuatar Ygraine lähestyi Leidi Gweniä (Jukka), ja he keskustelivat tilanteesta pitkään kahden kesken. Heistä kumpikaan ei pitänyt Utherista, ja Gwen sanoi ettei itse antaisi vapaaehtoisesti omaa tytärtään Utherin huostaan. Ygraine kiitti Gwenia suorista sanoistaan.

Aikaisin seuraavana aamuna sanansaattaja toi tiedon saksien suuresta hyökkäyksestä itärannikkolla. Prinssi Madoc satuloi ratsunsa ja valmistautui lähtemään kiireellä mukaan sotaan. Ennen lähtöään hän vaati herttuaa kertomaan päätöksensä Morganan suhteen. Herttua kieltäytyi, mutta ennen kuin hän oli saanut lauseensa loppuun prinssi Madoc nappasi tytön kainaloonsa ja hyppäsi ratsunsa selkään. Tilanteesta hämmentynyt Sir Rhun yritti rauhoittaa tilannetta ja ilmaista olevansa ilman osaa prinssin suunnitelmassa, mutta raivostunut herttua iski hänet miekallaan kumoon. Sir Pedrog ja Sir Bellias riensivät prinssin perään ennen kuin herttuan miehet ehtivät sulkea heidän pakoreittinsä.

Nineve

Prinssi Madocilla oli kiire sotajoukkojen luo, ja hän jätti sieppaamansa tytön Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin huostaan. Tyttö mukanaan ritarit kiertelivät pitkin Cornwallia herttuan partioita vältellen. Lopulta takaa-ajavat Cornwallin joukot yhyttivät heidät, ja alkoi hurja takaa-ajo, joka päättyi Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin eksyttäessä takaa-ajansa Jagentin metsissä.

Päivien hortoilun jälkeen Sir Bellias ja Sir Pedrog löysivät itsensä soiden keskellä olevan Avalon-järven rannalta, ja törmäsivät siellä neito Nineveen. Nineve oletti ritareiden olevan tuomassa Morgan-tyttöä hänen huostaansa, mutta pitkän keskustelun päätteeksi ilmoittivat olevansa viemässä tyttöä Utherin hoviin, eivätkä luovuta tätä kenellekään muulle. He jättivät pettyneen Nineven taakseen ja jatkoivat matkaansa, mutta eivät olleet päässeet pitkälle kun sankka sumu ympäröi heidät. Sumun alettua hälvenemään Sir Druisten Haukkamestari ilmestyi paikalle, ja vaati Morganan luovuttamista Ninevelle. Kiista ratkesi kun Sir Bellias voitti Sir Druistenin kaksintaistelussa.

Kolmisilmäinen Jätti

Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin samoillessa Jagentin erämailla lievästi haavoittunut Sir Rhun oli onnistunut vakuuttamaan herttua Gorloisin vilpittömyydestään. Hän oli päässyt miestensä ja vaimonsa kanssa lähtemään luvattuaan yrittää taivutella prinssi Madocia palauttamaan Morgan vanhemmilleen. Sir Rhun yhytti Sir Belliaksen ja Sir Pedrogin Jagentin läpi kulkevalla roomalaistiellä, ja Sir Rhunin johdolla he kulkivat metsän halki takaisin Salisburyyn välttäen näin käymästä uudestaan Summerlandissa.

Salisburyn puolella ritareiden seurue pysähtyi Vagonin linnaan, jossa Merlin oli jo odottamassa heitä. Merlin vaatii tyttöä itselleen, mutta ritarit kieltäytyivät itsepintaisesti, suututtaen Merlinin pahasti. Sir Rhunin ritarit ja jalkamiehet lähtivät saattamaan Leidi Gweniä takaisin kotiinsa, ja Sir Rhun, Sir Bellias ja Sir Pedrog lähtivät kolmistaan saattamaan tyttöä kohti kuninkaan hovia.

Ritareiden matkanteon katkaisi jättiläisen hyökkäys. Mahdottoman ruma ja rujo, kolmisilmäinen hirvitys ryntäsi suoraan Morgan-tyttöä kohti, mutta ritarit puolustivat tyttöä hengellään. Sir Bellias lensi ratsunsa selästä jätin paiskaaman kivenjärkäleen osumasta, Sir Rhunin peitsi katkesi otuksen kivenkovaan nahkaan tekemättä naarmuakaan, ja Sir Pedrog vammautui pahasti jättiläisen lyötyä hänet ratsailta maasta irti kiskaisemallaan puulla. Vähäisemmät miehet olisivat jättäneet tässä kohtaa leikin kesken, mutta urhoolliset ritarit kävivät uudestaan hirviön kimppuun. Käytiin raivoisa taistelu, ritareiden iskiessa kerta toisensa jälkeen jättiläistä, kunnes viimeisillä voimillaan taisteleva Sir Pedrog upotti peitsensä kammotuksen kylkeen ja kaatoi jätin kuolleena maahan.

Morgan-tyttö saatiin vihdoin perille kunigas Utherin hoviin, mutta tyttöön ei juuri kiinnitetty huomiota kaikkien katseiden ollessa idässä käytävässä sodassa.

Æscwine

Edellisvuonna saksit olivat vallanneet eteläisen Caercolunin ja itse Caercolunin kaupungin, ja etenivät nyt rannikkoa pitkin pohjoiseen kohti Caerwentiä tuhoten, orjuuttaen ja ryöstäen mennessään. Prinssi Madoc johti nopeasti kootun armeijan Caerwentin avuksi, mutta armeijan saapuessa perille käskynhaltija Sir Mervis de Revel ja lapsiherttua Lucius olivat jo ehtineet saaneet surmansa taisteluissa. Prinssi Madoc otti yhteen saksipäällikkö Æscwinen joukkojen kanssa, ja suurin tappioin vihollisen eteneminen saatiin vihdoin pysähtymään. Aiemmin menetettyjä alueita ei kuitenkaan saatu takaisin, ja näillä alueilla saksit murskasivat kaiken vastarinnan ja orjuuttivat henkiinjääneet.