Malahautin kenturiokuningas pyysi kuningas Utherin apua Malahautiin hyökänneiden saksien lyömisessä, ja Uther vastasi kutsuun. Utherin armeijan mukana marssi myös salisburylaiset Sir Bellias (Osmo) ja Sir Madog (Mikael), ja Sir Belliaksen omilla rahoillaan kustantamat viisi ratsusotilasta. Vain Merlinin ja Cornwallin herttua Gorloisin puuttuminen huolestutti muutoin voitonvarmoja ritareita.

Heti Malahautin puolelle marssittuaan Utherin armeija joutui suureen väijytykseen. Sir Madog kaatui taistellessaan saksikuningas Octan henkivartiokaartia vastaan, ja armeija onnistui vain vaivoin vetääntymään Sir Belliaksen miesten urhoollisesti suojatessa vetäytymistä.

Taistelua seuraavana iltana jäljelle jääneet Utherin miehet nuolivat apeina haavojaan läheisellä Damenvuorena tunnetulla mäellä, kun Merlin saapui leiriin. Merlin palautti mahtavilla loitsuillaan miesten ja hevosten sotakunnon, ja kehotti Utheria hyökkäämään saksien leiriin näiden vielä juhliessa päivällä saamaansa voittoa. Uther nousi ratsunsa selkään ja johdatti ritarinsa yölliseen hyökkäykseen vihollisen leiriin. Yllätetyt ja juopuneet saksit lyötiin perinpohjaisesti, mutta vihollisen päälliköt, serkuskuninkaat Octa ja Eosa, onnistuivat henkivartiokaarteineen pakenemaan yön pimeydessä.

Taistelun jälkeen Sir Bellias etsi kuunvalossa käsiinsä taistelukentältä Sir Madogin viimeisiä henkäyksiään vetävän, runnellun ruumiin. Sir Belliaksen parhaatkaan yritykset eivät riittäneet paikkaamaan haavoittuneen ritarin vammoja, mutta juuri kun Sir Bellias oli luopunut toivosta, Sir Madog teki vaikean valinnan, ja keskiyön lyötyä päätti nousta kuolleista.

Malahautin kuningas pyysi Utheria vielä jatkamaan vihollisen takaa-ajoa ja hyökkäämään näiden tukikohtiin rannikolla, mutta Uther kieltäytyi ja palasi pahasti tappioita kärsineen armeijansa kanssa takaisin Logresiin.

Jaarli Roderick oli päättänyt naida nuoren, rikkaan perijättären Ellenin, ja matkusti Ellenin holhoojan, kuningas Utherin, luo pyytämään tämän kättä. Matkalla saattue joutui väijytykseen, ja kovassa kahakassa Sir Rhun (Jukka) ja Sir Pedrog (Sami) hakkasivat maahan monta hyökkääjää Sir Cadfannanin (Ville) menettäessä tajuntansa. Vaikeuksista huolimatta saattue pääsi perille ja Roderick, tai ehkä tämän tuoma lahjakuorma, vakuutti Utherin antamaan Ellenin Roderickille eikä tämän kilpakosijalle, Sir Blainsille.

Roderickin ja Ellenin häät olivat suuret, mutta muodolliset. Juhlien aikana Nineve moitti Sir Pedrogia edellisvuotisesta Tim Toldrumin tappamisesta, ja ilmoitti Hämäräkorvessa sijaitsevan kirotun temppelin tuhoamisen olevan sovelias tapa lepytellä kissoja, jotka olivat alkaneet tuijottaa Tim Toldrumin tappamiseen osallistuneita ritareita. Nineve keskusteli myös palvelusneito Nian (Ville) kanssa, ja kertoi Nialle Merlinin havittelevan Raudanhalkoja-nimistä taikamiekkaa. Päästäkseen käsiksi miekkaan Merlin tarvitsisi vain tietyn tytön, josta kerrotaan vanhassa ennustuksessa.

Loppuillasta Sir Cadfannan, Sir Pedrog ja Sir Rhun estivät epämukavan välikohtauksen syntymisen mennessään prinssi Madocin ja erään epäsoveliaasti käyttäytyneen leidin mustasukkaisen aviomiehen väliin. Myöhemmin illasta Nineve järjesti yhteen pitkään toisiaan kierrelleen pariskunnan, Nian ja Sir Cadfannanin.

Jaarli Roderick myönsi Sir Rhunin hallintaan laajat Milkfieldin tilukset Hämäräkorven reunamilta, vastineeksi viiden ritarin ja yhdeksäntoista jalkamiehen ylläpitämisestä.

Salisburyn kokenein ritari, Tilsheadin Sir Amig, oli saanut surmansa epäilyttävissä oloissa yhdessä kyläpappinsa kanssa. Sir Bellias (Osmo), Sir Pedrog (Sami) ja Lady Gwen (Jukka) ryhtyivät tutkimaan tapahtunutta. Tutkimustensa aikana sankarit tapasivat karjaa varastelevan peikon, joka mennessään mätkäisi Sir Pedrogin kumoon kilillä, ja varastelevan tammen joka vei Sir Pedrogin kengät, ja eksyivät viikkokausiksi Hämäräkorpena tunnettuun metsään. Peikkoa jäljittäessään he törmäsivät järven emännän palvelusneitoon Nineveen, jonka avulla he saivat selville että Sir Amigin ja papin kuolemista oli vastuussa kotitonttu, joka oli suuttunut papin ja Sir Amigin häädettyä tontun kotitalostaan.

Sankarit päättivät jättää tontun toistaiseksi rauhaan, mikäli tämä ei aiheuttaisi enempää harmia. Sitten Sir Bellias, Sir Pedrog ja Sir Rhun (Jukka) lähtivät Merlinin neuvosta metsästämään läheisestä Hämäräkorvesta suurta kissapetoa, Cait Sithiä. Pitkän jäljittämisen ja hurjan taistelun jälkeen peto saatiin vihdoin surmattua. Hieman myöhemmin seudulla alkoi kiertää tarina kissojen kuninkaasta.

Sillä välin Summerlandin ”taikurikuningas” Cadwyi uhmasi Utheria ja lopetti elintärkeän raudan myymisen Logresiin. Vastauksena tähän Utherin sotajoukot tunkeutuivat Summerlandiin, ja pakottivat Cadwyin taipumaan sekä jatkamaan raudan myyntiä että luovuttamaan maa-alueita naapureilleen.

Sir Rhun ja Lady Gwen (Jukka) saivat kaksostytöt.