Matka Hämäräkorpeen

Sir Pedrog (Sami) oli jo vuosia kärsinyt hyvin erityisestä ongelmasta: minne ikinä hän menikin, kissat tuijottivat häntä. Nineveltä hän oli kuullut Hämäräkorvessa olevasta kirotusta temppelistä, jonka tuhoamalla hän voisi lepytellä kissojen kuningasta ja täten ehkä saada ongelmaa lievitettyä. Sir Pedrog keräsi ystävänsä kokoon ja lähti etsimään temppeliä.

Aluksi ystävykset keräsivät tietoja kirotusta temppelistä. Pakanaritari Sir Madog (Mikael) keräsi tietoja paikallisilta pakanoilta, ja Jumalan sanan hyvin tunteva Leidi Lilo (Ilkka) sai Amesburyn luostarin apotin puheet kääntymään hetkeksi pois kalliista luostarin laajennushankkeesta. Kerättyjen tietojen perusteella Hämäräkorvessa oli aikanaan sijainnut Morgainelle pyhitetty temppeli, jonka Amesburyn luostarin munkin olivat kironneet. Tuhotun temppelin tilalle oli rakennettu kirkko, joka sittemmin oli kuitenkin hylätty.

Seudun hyvin tunteva Sir Rhun (Jukka) johti viiden ritarin retkikunnan syvälle Hämäräkorpeen. Monen päivämatkan jälkeen he saapuivat kolmion muotoiselle painanteelle, jossa seisoi vanha rauniokirkko.

Kirottu temppeli

Joukoittain metsäkissoja kerääntyi seuraamaan ystävysten kinastelua siitä miten tilanteessa pitäisi toimia. Tilanne kärjistyi käsirysyn asteelle Sir Madogin ja Sir Pedrogin ryhtyessä rikkomaan kirkon lattiassa olevaa sinettiä Sir Belliaksen (Osmo) estelyistä huolimatta. Sir Madogin rikottua sinetin sen alta paljastui kaivo, mutta sankareilla ei ollut aikaa jäädä tutkimaan asiaa, sillä kirkkoa ympäröivän hautausmaan ruumiit olivat nousseet haudoistaan ja ruosteiset miekat käsissään hyökkäsivät retkikunnan kimppuun. Sir Bellias ryntäsi urheasti luonnottoman vihollisen kimppuun muiden jähmettyessä hetkeksi kauhusta, mutta muut rohkaistuivat huomattuaan maatumisen eri asteissa olevien ruumiiden olevan heppoisia vastuksia, ja riensivät Sir Belliaksen avuksi.

Vihollisen kukistuttua Sir Madog sytytti kirkon tuleen, ja pian kirkosta oli jäljellä enää hiiltyneet rauniot. Palon sammuttua ritareiden piti kuitenkin perääntyä raunioilta ihmetyksen vallassa, sillä raunioista pulppusi vettä, ja pian peitti koko painanne jossa kirkko oli sijainnut oli veden vallassa.

Sir Pedrogin näky ja Sir Rhunin teoria

Muiden valmistellessa lähtöä Sir Pedrog uppoutui ihailemaan vasta muodostunutta, peilityyntä lampea, ja näki siitä heijastuvan ihmeellisiä asioita. Hän näki mustahiuksisen pikkutytön joka hymyili hänelle, ja hän kuuli kuolevien miesten ääniä, ja taustalla siinsi meren rannalla ja siitä mereen työntyvälle kalliolle rakennettu linna, ja hän näki prinssi Madocin matkalla kohti linnaa miekka kädessään.

Myöhemmin, kuultuaan Sir Pedrogin näystä Sir Rhun esitti teorian: näyssä esiintyvä tyttö oli Cornwallin herttuan Gorloisin ja herttuatar Ygrainen nuorin tytär, ja linna oli Cornwallissa sijaitseva Tintagelin linna. Sir Rhunin vaimo Leidi Gwen oli nimittäin ritareiden seikkaillessa Hämäräkorvessa käynyt Tintagelissa tapaamassa herttuatarta, ja vienyt tämän nuorimalla tyttärelle lahjan. Retken tarkoituksena oli ollut selvittää, voisiko tämä tyttö olla Nineven mainitsema ennustuksen tyttö. Sekä Nineve että Merlin etsivät tuota tyttöä kuumeisesti, kumpikin omiin tarkoituksiinsa. Sir Rhun oli nyt vakuuttunut että oli vihdoin selvittänyt tytön henkilöllisyyden.

Sillä välin toisaalla…

Britannian itäosissa käytiin ankaraa sotaa. Prinssi Madoc oli koonnut suuren sotajoukon sakseja vastaan, ja pienen rajajoen rannalla käytiin taistelu joka ei tuottanut kummallekaan osapuolella muuta kuin surua. Taistelu oli kuitenkin ollut sakseille vain harhautusoperaatio jolla he sitoivat brittien joukkoja. Päällikkö Æscwine oli saapunut mantereelta suuren sotajoukon kanssa, ja yhdessä kuningas Æscin kanssa saksit murskasivat Caercolunin joukot Camulodunumin luona käydssä taistelussa. Caercolunin käskynhaltija Sir Mervis onnistui pakenemaan läheiseen Caerwentiin lapsiherttua Lucius mukanaan, mutta monet maakunnan talonpojista eivät olleet yhtä onnekkaita.