Vuonna 410 Britannian kansalaiset lähettivät Roomaan lähetystön pyytämään keisari Honoriusta puuttumaan tilanteeseen ja pelastamaan Britannian vihollisiltaan. Keisarin vastaus, joka saapui seuraavana vuonna, oli että brittien olisi syytä alkaa huolehtimaan itse omasta puolustuksestaan. Rooma ei siihen enää kyennyt.

Ratkaistakseen tilanteen Ylin Neuvosto valitsi keskuudestaan parhaimman johtajan Britannian ylikuninkaaksi. Tehtävään valittiin mies nimeltä Constantin.

Kuningas Constantin ryhtyi heti toimeen. Valtakunnan hallinto järjestettiin uudelleen, ja parhaat soturit, yksi mies tuhannesta, lyötiin ritareiksi puolustamaan kansalaisia. Ritareille annettiin maita, joiden tuotoille he pystyisivät ylläpitämään itsensä parhaassa mahdollisessa varustuksessa. Ritareille myönnettiin erioikeuksia, joiden turvin he voisivat parhaan kykynsä mukaan keskittyä tehtäviinsä. Vastavuoroisesti ritarit vannoivat omistavansa elämänsä puolustuskyvyttömien puolustamiseen ja pahuuden kukistamiseen.
Ritareiden avulla kuningas Constantin löi barbaarit. Vuonna 440 rauha näytti jo palaavan valtakuntaan. Paholaisella oli kuitenkin muita suunnitelmia, ja täysin yllättäen kuningas Constantin joutui oman henkivartijansa murhaamaksi.